Päivä kanssani

Vaihdosta on jäljellä enää alle kolme (3!!!) viikkoa, mikä tuntuu suoranaisesti hullulta ajatukselta. Maaliskuusta en muista rehellisesti sanottuna mitään muuta kuin sen, että sain vierailijoita Suomesta viikoksi. Vietin yhden viikon hostellissa vieraiden kanssa ja näytin pari pakollista nähtävyyttä ja paikkoja, joita olen oppinut rakastamaan vaihtoni aikana. Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja olo on varsin ristiriitainen. Rehellisesti koti-ikävä on ollut välillä hyvin suuri ja ajatus siitä, että palaan Suomeen hyvin pian on kutkuttava. Olen kuitenkin oppinut rakastamaan Hong Kongia ja osa minusta tulee jäämään tänne pysyvästi. Lentoni Suomeen lähtee 5.5. kello 00:30 ja olen takaisin Suomessa kuuden aikoihin aamulla 5.5.

Viime viikot ovat menneet hyvin pitkälti rutiinilla ja juuri mitään uutta ja ihmeellistä ei minulla ole jaettavana. Siksi ajattelikin, että kuvaan hyvin tyypilisen arkipäiväni ja näytän teille, miltä elämä täällä näyttää. Valitettavasti en saanut ikuistettua kaikkia asioita päivästäni, mutta jospa saatte hyvän kokonaiskuvan.

Koulu alkaa minulla aina 8:30, joten kello on herättämässä seitsemän pintaan. Kaikilla opiskelijoilla koulu ei ala näin aikaisin, olin vain sattunut valitsemaan kurssini näin. Tämän viikon tiistaina heräsin mukavaan säähän. Aurinko ei tosin paistanut mutta sentään ei satanut. Nyt viime päivinä lähes joka päivä on satanut, mikä itseasiassa ei ole huono asia, ainakaan ei ole tekosyytä, miksi ei pysyisi sisällä opiskelemassa.

Aamupalaksi syön yleensä muroja, koska ne ovat helppo ja nopea tapa saada edes jotain täytettä. Murovalikoima kaupoissa täällä muodostuu lähinnä länsimaalaisista tuotemerkeistä.

Onnistuin saamaan flunssan tällä viikolla ilmeisesti ilmastoinnin vuoksi. Näitä on myös tullut napsittua.

8:05 olen yleensä valmis lähtemään koululle. Tässä kuvaa asuntolamme käytävästä.

Minulla on aina vesipullo mukana koulussa. Hanavettä täällä ei saa juoda, mutta oleskelutiloissa on vesipiste, josta saa juomakelpoista ja suodatettua vettä ilmaiseksi. Tästä olen todella kiitollinen, koska kaupasta ei tarvitse kantaa litroittain pullotettua vettä huoneeseen.

Hyvin tärähtänyt kuva aamuruuhkasta.

Ja yliopistolla! Kävely asuntolalta yliopistolle kestää noin kymmenen minuuttia. Kävelymatkan aikana ollaan myös kokoajan sateensuojassa, josta olen todella onnellinen. Täällä kun on ollut koko vaihdon aikana enemmän sateisia päiviä kuin aurinkoisia.

Päivän ensimmäinen ja ainoa oppitunti oli Business to Business Marketing. Luokkahuoneet eroavat toisistaan hyvin paljon. Joskus luennot pidetään auditorioissa ja joskus ihan "normaaleissa" luokissa. Business to Business Marketing tunneilla meillä on käytössä tuolit, joiden yhteydessä on pienet tasot.

Luento päättyy 11:20 ja tässä vaiheessa olen yleensä jo varsin nälkäinen. Yliopistolla on monta paikkaa, joissa käydä syömässä. Tällä kertaa suuntasin isoimpaan kanttiiniin, eli kuvassa näkyviä portaita alas "maan alle".

Tähän aikaan kanttiinissa alkaa olla jo varsin paljon ihmisiä. Jos oikein muistan, niin suurimpaan kanttiiniin mahtuu ruokailemaan yhtäaikaa noin 900 henkeä.

Tällä kertaa valitsin japanilaista ruokaa, ramenia. Hintaa pelkällä ramen-keitolla on 26 Hong Kongin dollaria eli noin kolme euroa. Siihen mukaan otin kuuden dollarin juoman.

Siinä lounas koko komeudessaan.

Lounaan jälkeen suuntaan takaisin asuntolalle. Koska tosiaan olin flunssassa, päätin viettää loppupäivän sisätiloissa. Aluksi rentouduin katselemalla videoita youtubesta, jonka jälkeen valmistauduin perjantain koetta varten (meni ilmeisesti ihan okei!). Oikealla näkyykin luentodioja, joita minun oli tarkoitus lueskella. Otin myös kupin teetä kaveriksi. Koko loppupäiväni vietin näissä tunnelmissa. Välillä opiskellen ja välillä katsoen netflixiä tai youtubea.

Klo 19 ja 20 väliin käyn yleensä illallisella. Tämä oli asia, joka vaati minulta aluksi totuttelua. Suomessa kun olen tottunut syömään illallista viiden tai kuuden aikoihin. Täällä paikalliset ja vaihtarit syövät paljon myöhempään. Menin läheiseen japanilaiseen ravintolaan kaverin kanssa ja tilasin kanaa ja kananmunaa riisipedillä. Tämä päivä mentiinkin sitten kokonaan japanilaisella ruualla! Kiinalaista ruokaa tulee syötyä silloin tällöin, mutta itseasissa hyvin usein taivutaan japanilaiseen ja korealaiseen keittiöön. Hong Kong on hyvin monikulttuurinen kaupunki ja ravintoloita on joka lähtöön. Voisinkin sanoa, että hyvin paikallinen tapa syödä on syödä ruokia eri puolilta maailmaa. Asuntolamme lähettyvillä olevat ravintolat ovatkin hyvin pitkälti japanilaisia, korealaisia tai taiwanilaisia. Kiinalaista ruokaa halutessa menemme hyvin usein syömään dim sumia.

Loppupäivä meni samoissa tunnelmissa kuin iltapäivä. Nukkumaan menen yleensä kello 23:00 kuten tuonakin päivänä.

Ihan itse

Moikka!

Valtavasti mitään uutta ja hienoa ei ole tapahtunut tässä parin viikon aikana. Ajattelinkin siksi tällä kertaa kertoa asioista, joita olen päässyt - tai joutunut - tekemään yksin täällä. Aika usein liikutaan porukassa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, kun mennään syömään tai muuten tutkimaan kaupunkia. Joskus kuitenkin joitakin asioita pitää mennä hoitamaan itse.

Moni tietää, että minulla on pienet venytykset molemmissa korvissa. Niissä minulla on "tunnelit" ikään kuin korvakoruina. Noin kuukausi sen jälkeen, kun olin saapunut Hong Kongiin, päivän päätteeksi kotiin päästyäni oli toisesta tunnelistani tipahtanut osa pois. Hong Kongista ei paljoa löydy lävistusliikkeitä, joten säikähdin jo, että pitääkö minun antaa venytyksen mennä umpeen. Googletin muutaman lävistyspaikan ja tatuointipaikan, josta voisi lävistyskoruja löytyä. Seuraavana päivänä lähdin etsimään niitä Tsim Sha Tsuihin. Ensimmäinen paikka, jonne löysin oli hyvin pieni, ei komeroakaan isompi liike. Ensivaikutelma oli hieman epäilyttävä ja hämyinen mutta kuitenkin selitin myyjälle tilanteen ja hän näytti vaihtoehtoja eri tunneleille. Mikään niistä ei ollut samaa tyyliä nykyisen tunnelini kanssa, joten päätin käydä katsastamassa pari muuta paikkaa. Löysinkin itseni yhdestä tauointiliikkeestä, joka ennen oli myynyt lävistyskoruja, muttei valitettavasti enää. Liike oli itseasiassa erittäin siisti ja tyylikäs. Lävistyliikkeisiin ja muihinkin pieniin liikkeisiin pitää mennä yleensä pieniä (hyvin usein epäsiistejä) portaita pitkin. Yllätyinkin siitä, miten ammattimaiselta liike näytti. Kävin vielä toisessa tatuointiliikkeessä ja heillä ei ollut oikeaa kokoa minulle. Lopulta päädyin palaamaan ensimmäiseen liikkeeseen. Myyjä oli todella ystävällinen ja totesi, ettei minun kannata ostaa kokonaista tunnelia, vaan suositteli minulle pieniä kumilenkkejä, jotka pitävät tunnelin paikoillaan, kunnes palaan Suomeen. Ostinkin niitä kolme kappaletta kaiken varalta ja sain ne todella edullisesti!

Pari viikkoa sitten kävin täällä kampaajalla värjäyttämässä juurikasvuni, joka alkoi käydä sietämättömäksi. Eihän se ollut myöskään enää kaunis katsoa. Kyselin paikalliselta tuttavalta kampaamosta, joka olisi edullinen ja henkilökunta puhuisi englantia. Vaikka Hong Kong on erittäin kansainvälinen kaupunki, läheskään kaikki nuoretkaan eivät osaa puhua hyvää englantia. Valitsin yhden suositellun kampaamon ja menin kysymään, josko saisin varattua ajan. Aikaa ei tarvinnut varata vaan pääsin heti värjäyttämään hiukset. Asiakaspalvelija heti ovella puhui todella hyvää englantia, mutta henkilö, joka värjäsi hiukseni ei sitten puhunut juuri sanaakaan. Kaikki keskustelumme jouduttiin tulkkaamaan toisen kampaajan avustuksella, joka ei minua sinänsä haitannut. En sentään ollut mennyt hakemaan uutta hiustyyliä. Värjäys hoitui kuin Suomessa, mutta paljon nopeammin. En osaa sanoa kuinka huolellinen kampaajani oli työssään, sillä koko homma oli niin nopeasti ohi. Värit hän sekoitti ihan minun vieressäni ja ihan kuin olisin ollut näkevinäni, että kulho, jossa värit sekoitettiin, oli vielä vähän likainen... Noh, kun väri oli vaikuttanut tarpeeksi päästiin pesupaikalle. Suomessahan pesu tapahtuu istualteen pää altaassa. Tässä kampaamossa asiakas kuitenkin oli pesupaikalla ihan makuuasennossa, joka oli osittain rentouttavaa ja osittain ahdistavaa. Tuolin sijasta pesupaikalla oli siis "peti". Pesun jälkeen huomasin, että juurikasvuni ei ollut musta, niinkuin pitäisi, vaan tummanruskea. Mainitsin siitä yhdelle työntekijälle ja hän totesi, että väri ei ollut tarttunut kunnolla. Väri laitettiin sitten uudestaan päähän ja toisella kerralla tulos oli onneksi musta. Nyt tosin kotona huomaan, että valoa vasten tyven ja muun hiuksen vivahde on hieman eri. Muut sitä eivät tosin huomaa. Koska minulla oli mennyt niin paljon aikaa lopulta kaksi henkilöä kuivasi hiuksiani yhtä aikaa. Koko lysti maksoi 503 Hong Kongin dollaria, eli noin 65€. Ainakin pääsin edullisemmalla kuin Suomessa! Asiakaspalvelun laatu ei tosin ollut niin hyvä, että menisin uudestaan. Suomessa olen tottunut siihen, että asiakkaan tarpeita kuunnellaan kunnolla ja ollaan aina ystävällisiä. Täällä joutuu maksamaan palvelusta enemmän, jotta aiakaspalvelun laatukin olisi parempi. Esimerkiksi hiustenpesulle mennessä minua vain kopautettiin olalle merkiksi siitä, että nyt on aika siirtyä. Toki kielimuurillakin on oma osansa asiaan.

Viime maanantaina (7.3.) kävin viemään kamerani huoltoon. Sitä edeltävänä viikonloppuna kamerani yhtäkkiä lopetti tarkentamisen, eikä suostunut ottamaan kuvia. Googlettelin etukäteen paikkoja, jossa voisin käydä ja yhden paikan nimi nousi useasti esiin, Hi-Speed Electrical Co. En halunnut viedä kameraani Canonin liikkeeseen sillä todennäköisesti huolto siellä olisi varmasti maksanut maltaita, olisin joutunut odottelemaan jopa viikkoja ja kameraani ei ehkä oltaisi edes suostuttu huoltamaan, sillä ikää sillä on jo viitisen vuotta. Etukäteen olin lukenut, että valitsemani huolto on vähän mielenkiintoisessa paikassa, eikä esimerkiksi kannata odottaa astuvansa oikeaan liikkeeseen. Maanantaina koulun jälkeen lähdin sitten Mong Kokiin, joka on Hong Kongin edullisimpia kaupunginosia. Löysin helposti huollon lähettyville, mutta itse liikkeen löytämisessä oli oma hommansa. Aluksi menin ihan väärään "kauppakeskukseen" ja pyörin siellä jokusen hetken. Lopulta kysyin parilta henkilöltä ohjeita ja minut neuvottiin, vain käsimerkkejä käyttäen, oikeaan paikkaan. Päädyin kerrostalorakennukseen, joka nopeasti katsottuna näytti asuinrakennukselta. Se kuitenkin ilmeisesti oli täynnä pieniä liiketiloja. Kysyin "respasta" mihin kerrokseen minun pitäisi mennä ja minut ohjattiin ylimpään kerrokseen. Hissi oli todella pieni ja vanha. Tuntui, että se olisi voinut pettää minä hetkenä hyvänsä. Lopulta löysin oikean paikan ja huolto oli tosiaan käytännössä vain pieni huone täynnä elektroniikkaa. Annoin kamerani ja pienen tutkiskelun jälkeen todettiin, että objektiivissani on vikaa, huolto maksaisi 350 Hong Kongin dollaria (noin 40€) ja huomenna olisi valmista. Minulle luvattiin soittaa seuraavana päivänä, kun kamera oli noudettavissa. Päätin jättää kamerani huoltoon ja seuraavana päivänä sainkin soiton, että kamerani on noudettavissa. Hakiessani kameraa, sain tietää, että huollolla on kolmen kuukauden vakuutus! Tämä oli todella positiivinen yllätys, sillä en ole ennen tällaiseen törmännyt, edes merkkihuolloissa. Tällä kertaa liikkeestä asteli ulos todella tyytyväinen asiakas ja kamerani toimii kuin uusi.

Loppuun vielä kuvia täällä olleesta Light Rose Gardenista, jota pääsi katsomaan ystävänpäivän aikoihin. Kävimme myös viime viikonloppuna suomiporukalla Lantau-saarella katsomassa Big Buddhaa. Lantau-reissulla kamerani objektiivi meni itseasiassa rikki.

Qingyuan

Viime viikonloppuna (20.-21.2.) kävin koulun kanssa Manner-Kiinana puolella taas kerran. Tällä kertaa Qingyuanissa, joka ei ole niin kaukana kuin viime reissulla kävimme. Oppaamme mukaan Qingyuan on Pohjois-Kiinan köyhimpiä alueita ja huomasin eron itsekin viime reissuun verrattuna. Matka oli jälleen hyvin silmiä avaava.

Kävimme vanhassa ja hylätyssä linnassa sekä pienessä kylässä. Monet talot näyttivät siltä, kuin ne olisivat olleet hylättyjä, mutta yllätyksekseni ihmiset kuitenkin asuivat niissä. Esimerkiksi ikkunoissa ei kaikissa rakennuksissa ollut lasia ja taloja oltiin korjailtu mielenkiintoisin ratkaisuin. Esimerkiksi yllä näkyvällä mainoskankaalla. En tosin tiedä, oliko kyseinen rakennus pelkkä varasto vai asuinrakennus.

Kaupunkia. Pitkin katuja näkyi kanoja ja hanhia häkeissä, jota Hong Kongissa en ole kertaakaan nähnyt. Yksi kaveri kertoi nähneensä moottoripyörän päälle kiinnitetyn tason, jonka päällä paloiteltiin ja myytiin lihaa.

Jokaisen reissun pakollinen temppelivierailu. Tällä kertaa pääsimme pyörähtämään pienessä luolassa, jossa oli pari kaunista lähdettä.

Reissun lopuksi kävimme pienellä risteilyllä. Laivalla oli paljon paikallisia ja monet halusivat ottaa kuvia länsimaalaisten kanssa. Länsimaalaisia ei juuri nähdä Manner-Kiinan puolella. Tähän ilmiöön törmäsimme myös viime reissullamme ja jopa Hong Kongissa, jossa länsimaalaisia on verrattaen paljon, meidän kanssa ollaan haluttu ottaa yhteiskuvia. 

Patikointiseikkailu

9.2. kävimme pienellä porukalla patikoimassa. Tarkoituksena oli löytää ranta ja syödä siellä lounasta. Kummempaa suunnitelmaa meillä ei ollut siitä, minne rannalle päätyisimme. Tiesimme vain alueen, jossa tuttujen kertoman mukaan oli henkeäsalpaavan kauniita rantoja. Alkuperäinen suunnitelma oli siis patikoida noin kaksi tuntia rannalle ja sieltä sitten samoja teitä takaisin. Itse patikkareitille pääseminen oli oma hommansa - ensin metrolla kahden pysähdyksen taktiikalla bussipysäkille, jonka avulle pääsimme toiselle pysäkille, josta lopulta päästiin patikkareitin alkuun. 

Omaksi yllätyksekseni - ja ilmeisesti muunkin seurueen - patikkareitti oli päällystetty betonilla. Reitillä vastaan tuli usea lenkkeilijä, joten tämä saattoi olla syy siihen. Ensivaikutelma olikin se, että reitti tulee olemaan naurettavan helppoa käpöttelyä. No sitä se ei ollut. Hong Kongin kaupunkia ympäröi vuoret, jossa patikointi on hyvin yleistä. Välillä reitti oli niin jyrkkää, että ainakin itse epäilin pysynkö pystyssä. Onneksi pysyin. Noin kaksi tuntia käveltyämme jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä, pääsimme kuitenkin onneksemme kauniille rannalle.

Patikkaretken varrella oli puiden ja mäkien ohella myös hylättyjä rakennuksia, jotka omaan silmään ovat erittäin kauniita. Törmäsimme matkalla myös pieneen rantaan asutuksen lähellä. Sen ulkonäköä ei voi kuitenkaan kehua, sillä se oli täynnä meren tuomaa jätettä. Rannalla oli myös paljon (isoja) kuolleita kaloja ja yksi kuollut kissa. Pistää vaihteeksi miettimään roskaamisen seurauksia.

Minut hyvin tuntevat tietävät, etten ole mikään rantaihminen. Jätän auringossa loikoilun mieluiten muille, mutta tällä rannalla olisin voinut viettää pidempäänkin aikaa. Tällaisessa paikassa en ollut koskaan ennen päässyt käymään ja en varmaan hetkeen myöskään pääse tulevaisuudessa. Onnistuin myös polttamaan itseni, vaikka olkapäät olivat paljaina vain alle tunnin. Kukaan meistä ei ollut niin fiksu, että olisi tuonut aurinkorasvaa mukanaan.

Lounastamme pääsivät seuraamaan myös paikallinen karja, joka tallusteli pitkin rantaa rauhallisesti. Kenen lienevät.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli siis lähteä takaisin samaa reittiä, mutta kahden tunnin hikisen ja erittäin väsyttävän "patikoinnin" jälkeen, ketään ei suuremmin kiinnostanut tämä vaihtoehto. Suuntasimme siis viereiselle rannalla, jossa parin ohikulkijan mukaan oli liiketoimintaa. Jopa ihan ravintola. Ravintolaksi moni sitä ei varmaan kutsuisi puitteiden perusteella, mutta ainakin ruokaa sieltä olisi halutessaan saanut. Pienen pohdinnan päätteeksi tilasimme speed boatin viemään väsyneet matkaajat takaisin sivistyksen pariin. Itse venematka oli suhteellisen tyyris, mutta kaikkien mielestä sen arvoinen. Tuntui kuin olisi ollut jossain huvipuistolaitteessa. Isovanhemmat sanoisivat, että "se oli menoa eikä nykytystä". Vene oli hyvin pieni, mahdúttaisi varmaan noin kymmenen henkeä. Ja liikkui ainakin tällaisen maakravun näkökulmasta melkoisen kovaa. Välillä hypähteli "aallokossa". Kuvia minulla ei venematkasta ole, koska käsiä ei hirveästi uskaltanu veneen kaiteista irrottaa. Matka kesti puolisen tuntia ja sen aikana pääsi näkemään paikallista saaristoa ja luontoa erittäin hyvin. Vene vei meidät paikkaan. jossa yksi bussipysäkeistämme oli ja lopulta pitkän matkan jälkeen pääsimme turvallisesti kotiin.

Tilannepäivitystä

Nyt voin sanoa olleeni Hong Kongissa jo kokonaisen kuukauden. Tarkemmin sanottuna kuukauden ja kolme päivää. Asuntola tuntuu jo kodilta ja ympäristöön alkaa tottua. Monet lähistöllä olevat ravintolat on tultu testattua ja kaupat koluttua. Vaihto-oppilaat käyvät yleensä syömässä ulkona. Suomen hintoihin verrattuna se on todella edullista ja hyvin usein aterian saa alle 40 Hong Kongin dollarilla, joka on noin 4,5€. Kampuksella aterian saa noin 20 dollarilla, joka on noin 2,3€. Jotta asuntolalla pääsisi kokkamaan, tulee kaikki tarvikkeet ostaa itse mm. paistinpannut ja kattilat. Vielä en ole hankkinut itselleni juuri mitään, mutta harkitsen kattilan ostamista. Joskus tekee ihan hyvää kokata vaikka pastaa itse. Joitakin pakollisia tarvikkeita toki olen joutunut hankkimaat, kuten lautasen, mukin ja aterimet. Aamupalaa en syö ruokalassa oikeastaan koskaan vaan ostan omat murot ja paahtoleivät. 

Myös koulu on lähtenyt rullaamaan hyvin. Työskentely on yllättävän samanlaista kuin JAMKissa. Hyvin usein kurssiin sisältyy luentojen lisäksi ryhmätyö ja sen esittely, yksilötehtävä sekä lopputentti. Olen onnekas siinä mielessä, että lukukauden päätteeksi minulla on vain kaksi tenttiä, jotka ovat kummatkin 50% loppuarvosanasta. Kursseja valikoin viisi kappaletta. Tarkoitukseni oli aluksi saada muutama muotikurssi lukujärjestykseeni, mutta valitettavasti sain vain yhden. Täällä ollaan erittäin tarkkoja siitä, kuka saa ottaa kursseja oman koulutusyksikkönsä ulkopuolelta. Tämäkin vaihtelee toki yksiköittäin. 

Tässä kurssit, jotka päädyin lopulta valitsemaan:

- Fashion Marketing

- Business to Business Marketing

- Integrated Marketing Communications

- Strategic Brand Management

- Services Marketing

Markkinointi painottuu erittäin vahvasti tämän lukukauden opinnoissani, mikä ei tosin ole huono asia. JAMKissa olin käynyt tähän mennessä vasta yhden puhtaasti markkinointiin keskittyvän kurssin. Tähän mennessä kurssit ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta ja ongelmia ei oikeastaan ole juuri ollut. Joidenkin opettajien englantia on välillä vaikea ymmärtää erittäin vahvan aksentin vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan englannin kielen taso on todella hyvää. Tähän mennessä kiinnostavimmat kurssit ovat olleet Integrated Marketing Communications ja Strategic Brand Management.

Olen tämän kuukauden aikana ehtinyt matkustamaan Hong Kongin ulkopuolella. Yliopisto järjestää suhteellisen usein retkiä vaihto-opiskelijoille ja ilmoittauduin yhteen. 29-31. 1. olin siis Shaoguanissa Manner-Kiinassa. Retki kesti kokonaisuudessaan kolme päivää, joiden aikana vierailimme mm. buddhalaisessa temppelissä ja Opium sodan muistomerkillä. Matkan päätarkoituksena oli käydä Danxia vuorella, joka on häkellyttävän kaunis paikka. Majoituimme matkan ajan hotellissa ja saimme kolme perinteistä kiinalaista ateriaa päivässä. Matkan hinta oli 1000 dollaria (n. 115€), johon sisältyi kuljetus, majoittuminen ja ruoka. Olen ilmoittautunut jo toiselle retkelle, jonne menen itseasiassa jo ensi viikolla! Silloin suuntana on Qingyuan.

Seuraavaksi kuvia reissulta.

Yang Yuan Stone

Tämä viikko on meillä kokonaan vapaa kiinalaisen uuden vuoden vuoksi. Maanantaina Tsim Sha Tsuissa oli suuri paraati ja eilen vuorossa oli ilotulitus. Juuri sopivasti kiinalaiseen uuteen vuoteen myös säät ovat hellineet meitä. Usean päivän ajan täällä on paistanut aurinko ja lämpötilat ovat olleet lähes kahdenkymmenen luokkaa. Hyvien säiden johdosta olen käynyt pariin otteeseen patikoimassa. Lyhyitä reissuja ne ovat toki olleet mutta silti! Sunnuntaina kävimme isohkolla poppoolla Monkey Mountainilla, jossa nimensä mukaan voi nähdä luonnonvaraisia apinoita. Ja niitähän oli! 

Päivän päätteeksi kävimme kävelemässä satamassa.

Eilen, eli tiistaina, kävimme patikoimassa Tai Wan rannalle, joka on todella kaunista seutua. Patikoimme sinne parisen tuntia, söimme lounasta ja otimme speed boatin (eräänlaisen veneen) takaisin bussipysäkille. Tästä reissusta lisää myöhemmin kuvien kera!