Moikka!
Valtavasti mitään uutta ja hienoa ei ole tapahtunut tässä parin viikon aikana. Ajattelinkin siksi tällä kertaa kertoa asioista, joita olen päässyt - tai joutunut - tekemään yksin täällä. Aika usein liikutaan porukassa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, kun mennään syömään tai muuten tutkimaan kaupunkia. Joskus kuitenkin joitakin asioita pitää mennä hoitamaan itse.
Moni tietää, että minulla on pienet venytykset molemmissa korvissa. Niissä minulla on "tunnelit" ikään kuin korvakoruina. Noin kuukausi sen jälkeen, kun olin saapunut Hong Kongiin, päivän päätteeksi kotiin päästyäni oli toisesta tunnelistani tipahtanut osa pois. Hong Kongista ei paljoa löydy lävistusliikkeitä, joten säikähdin jo, että pitääkö minun antaa venytyksen mennä umpeen. Googletin muutaman lävistyspaikan ja tatuointipaikan, josta voisi lävistyskoruja löytyä. Seuraavana päivänä lähdin etsimään niitä Tsim Sha Tsuihin. Ensimmäinen paikka, jonne löysin oli hyvin pieni, ei komeroakaan isompi liike. Ensivaikutelma oli hieman epäilyttävä ja hämyinen mutta kuitenkin selitin myyjälle tilanteen ja hän näytti vaihtoehtoja eri tunneleille. Mikään niistä ei ollut samaa tyyliä nykyisen tunnelini kanssa, joten päätin käydä katsastamassa pari muuta paikkaa. Löysinkin itseni yhdestä tauointiliikkeestä, joka ennen oli myynyt lävistyskoruja, muttei valitettavasti enää. Liike oli itseasiassa erittäin siisti ja tyylikäs. Lävistyliikkeisiin ja muihinkin pieniin liikkeisiin pitää mennä yleensä pieniä (hyvin usein epäsiistejä) portaita pitkin. Yllätyinkin siitä, miten ammattimaiselta liike näytti. Kävin vielä toisessa tatuointiliikkeessä ja heillä ei ollut oikeaa kokoa minulle. Lopulta päädyin palaamaan ensimmäiseen liikkeeseen. Myyjä oli todella ystävällinen ja totesi, ettei minun kannata ostaa kokonaista tunnelia, vaan suositteli minulle pieniä kumilenkkejä, jotka pitävät tunnelin paikoillaan, kunnes palaan Suomeen. Ostinkin niitä kolme kappaletta kaiken varalta ja sain ne todella edullisesti!
Pari viikkoa sitten kävin täällä kampaajalla värjäyttämässä juurikasvuni, joka alkoi käydä sietämättömäksi. Eihän se ollut myöskään enää kaunis katsoa. Kyselin paikalliselta tuttavalta kampaamosta, joka olisi edullinen ja henkilökunta puhuisi englantia. Vaikka Hong Kong on erittäin kansainvälinen kaupunki, läheskään kaikki nuoretkaan eivät osaa puhua hyvää englantia. Valitsin yhden suositellun kampaamon ja menin kysymään, josko saisin varattua ajan. Aikaa ei tarvinnut varata vaan pääsin heti värjäyttämään hiukset. Asiakaspalvelija heti ovella puhui todella hyvää englantia, mutta henkilö, joka värjäsi hiukseni ei sitten puhunut juuri sanaakaan. Kaikki keskustelumme jouduttiin tulkkaamaan toisen kampaajan avustuksella, joka ei minua sinänsä haitannut. En sentään ollut mennyt hakemaan uutta hiustyyliä. Värjäys hoitui kuin Suomessa, mutta paljon nopeammin. En osaa sanoa kuinka huolellinen kampaajani oli työssään, sillä koko homma oli niin nopeasti ohi. Värit hän sekoitti ihan minun vieressäni ja ihan kuin olisin ollut näkevinäni, että kulho, jossa värit sekoitettiin, oli vielä vähän likainen... Noh, kun väri oli vaikuttanut tarpeeksi päästiin pesupaikalle. Suomessahan pesu tapahtuu istualteen pää altaassa. Tässä kampaamossa asiakas kuitenkin oli pesupaikalla ihan makuuasennossa, joka oli osittain rentouttavaa ja osittain ahdistavaa. Tuolin sijasta pesupaikalla oli siis "peti". Pesun jälkeen huomasin, että juurikasvuni ei ollut musta, niinkuin pitäisi, vaan tummanruskea. Mainitsin siitä yhdelle työntekijälle ja hän totesi, että väri ei ollut tarttunut kunnolla. Väri laitettiin sitten uudestaan päähän ja toisella kerralla tulos oli onneksi musta. Nyt tosin kotona huomaan, että valoa vasten tyven ja muun hiuksen vivahde on hieman eri. Muut sitä eivät tosin huomaa. Koska minulla oli mennyt niin paljon aikaa lopulta kaksi henkilöä kuivasi hiuksiani yhtä aikaa. Koko lysti maksoi 503 Hong Kongin dollaria, eli noin 65€. Ainakin pääsin edullisemmalla kuin Suomessa! Asiakaspalvelun laatu ei tosin ollut niin hyvä, että menisin uudestaan. Suomessa olen tottunut siihen, että asiakkaan tarpeita kuunnellaan kunnolla ja ollaan aina ystävällisiä. Täällä joutuu maksamaan palvelusta enemmän, jotta aiakaspalvelun laatukin olisi parempi. Esimerkiksi hiustenpesulle mennessä minua vain kopautettiin olalle merkiksi siitä, että nyt on aika siirtyä. Toki kielimuurillakin on oma osansa asiaan.
Viime maanantaina (7.3.) kävin viemään kamerani huoltoon. Sitä edeltävänä viikonloppuna kamerani yhtäkkiä lopetti tarkentamisen, eikä suostunut ottamaan kuvia. Googlettelin etukäteen paikkoja, jossa voisin käydä ja yhden paikan nimi nousi useasti esiin, Hi-Speed Electrical Co. En halunnut viedä kameraani Canonin liikkeeseen sillä todennäköisesti huolto siellä olisi varmasti maksanut maltaita, olisin joutunut odottelemaan jopa viikkoja ja kameraani ei ehkä oltaisi edes suostuttu huoltamaan, sillä ikää sillä on jo viitisen vuotta. Etukäteen olin lukenut, että valitsemani huolto on vähän mielenkiintoisessa paikassa, eikä esimerkiksi kannata odottaa astuvansa oikeaan liikkeeseen. Maanantaina koulun jälkeen lähdin sitten Mong Kokiin, joka on Hong Kongin edullisimpia kaupunginosia. Löysin helposti huollon lähettyville, mutta itse liikkeen löytämisessä oli oma hommansa. Aluksi menin ihan väärään "kauppakeskukseen" ja pyörin siellä jokusen hetken. Lopulta kysyin parilta henkilöltä ohjeita ja minut neuvottiin, vain käsimerkkejä käyttäen, oikeaan paikkaan. Päädyin kerrostalorakennukseen, joka nopeasti katsottuna näytti asuinrakennukselta. Se kuitenkin ilmeisesti oli täynnä pieniä liiketiloja. Kysyin "respasta" mihin kerrokseen minun pitäisi mennä ja minut ohjattiin ylimpään kerrokseen. Hissi oli todella pieni ja vanha. Tuntui, että se olisi voinut pettää minä hetkenä hyvänsä. Lopulta löysin oikean paikan ja huolto oli tosiaan käytännössä vain pieni huone täynnä elektroniikkaa. Annoin kamerani ja pienen tutkiskelun jälkeen todettiin, että objektiivissani on vikaa, huolto maksaisi 350 Hong Kongin dollaria (noin 40€) ja huomenna olisi valmista. Minulle luvattiin soittaa seuraavana päivänä, kun kamera oli noudettavissa. Päätin jättää kamerani huoltoon ja seuraavana päivänä sainkin soiton, että kamerani on noudettavissa. Hakiessani kameraa, sain tietää, että huollolla on kolmen kuukauden vakuutus! Tämä oli todella positiivinen yllätys, sillä en ole ennen tällaiseen törmännyt, edes merkkihuolloissa. Tällä kertaa liikkeestä asteli ulos todella tyytyväinen asiakas ja kamerani toimii kuin uusi.
Loppuun vielä kuvia täällä olleesta Light Rose Gardenista, jota pääsi katsomaan ystävänpäivän aikoihin. Kävimme myös viime viikonloppuna suomiporukalla Lantau-saarella katsomassa Big Buddhaa. Lantau-reissulla kamerani objektiivi meni itseasiassa rikki.
